Koirakujeen ystävät
Hei kaverit,
Olen iki-ihana Jalli-wales, yhdeksänvuotias Walesin springerspanieli Jalli, kouluja käynyt ja kamujen keskuudessa suuren suosion saavuttanut (enhän kehunut itseäni liikaa??).
Kyllä vaan, puutun asiaan Jallin emäntänä. Tottahan tuo kaikki on, ja haluammekin nyt kertoa sinulle, miten Jallista tuli iki-ihana, kouluja käynyt ja kamupiirissä suosittu, myös hyvätapainen ja sangen kekseliäs, sekä miten alkoi Jallin ja hänen emäntänsä nyt jo yhdeksän vuotta kestänyt ystävyys Koirankujeen Kikkaan, jonka Jalli tuntee nimellä Ope – tai paremminkin rakas Ope.
Pääset mukaan monenmoisiin hauskoihin seikkailuihin, joista tulet huomaamaan, miten tärkeä osuus hyvällä ja määrätietoisella koulutuksella on luotaessa iloista ja onnellista yhteiseloa parhaimman kaverin kanssa.
Jalli-wales ja mistä kaikki alkoi?
Se oli paahteisen kuuma kesäpäivä. Muistan sen. Istuin mamman sylissä autossa enkä tiennyt minne olin matkalla. Olin matkalla omaan kotiin.
Kotona kaikki oli uutta ja outoa. Mutta onneksi mamma oli aina lähellä silittelemässä ja leikkimässä eikä ruuastakaan ollut koskaan puutetta. Siis elämäni alkoi olla ihan hollillaan – kunnes se tapahtui. Släm! Ovi paiskautui kiinni eikä talossa ollut ketään muita kuin minä – ypöyksin. Se oli kamalaa. Mielessäni harhaili kaikenlaista ja minua pelotti. Missä oli mamma?
No, kyllä mamma pian tuli takaisin ja olin niin iloinen, että pissin mamman syliin ja nuoleskelin hänen naamansa putipuhtaaksi. Mutta ei se tähän jäänyt. Mamma alkoikin lähteä joka päivä talosta pois, ja silloin minulle tuli se sama kamala tunne, että jään ihan yksin koko loppuelämäkseni. En tiennyt mitä tehdä. Aika tuntui loputtomalta. Siksi aloin puuhata kaikenlaista lievittääkseni ikävääni.
Näin tosiaan kävi. Jalli alkoi pureskella mattoja ja raahata huonekaluja, milloin minnekin. Tuntui uskomattomalta, että muutaman kuukauden ikäinen pentu pystyi raahaamaan sängyn yksinään huoneen toisesta päästä toiseen. Samalla alkoivat myös ulkoilulenkit tulla vaikeammiksi. Jalli alkoi tosissaan vetää. Eivät auttaneet valjaat eivätkä muutkaan konstit. Jallilla oli paniikinomainen kiire päästä takaisin kotiin. Tässä vaiheessa ymmärsin, että tarvitsen ammattilaisen apua. Jallin on vapauduttava peloistaan ja opittava luottamaan siihen, että mamma tulee takaisin eikä jätä rakasta Jalliaan. Jalli kärsi selvästi eroahdistuksesta.
Kuulin eräältä koiranulkoiluttajalta Koirankujeen Kikasta ja sain Kikan yhteystiedot.
Sovimme ensimmäisen tapaamisen meillä kotona, ja annanpa Kikan kertoa, mitä silloin tapahtui, millaisen suunnitelman teimme ja miten pääsimme eroon niin eroahdistuksesta kuin lenkkivedostakin.
Minkä analyysin antoi Koirakujeen Kikka Jalli-walesista?
KIKKA: Tapasin iloisen 5 kk ikäisen walespojan, emännän silmäterän, marraskuussa 2009 ja siitä alkoi yhteinen matkamme. Emäntä kertoi Jallin ikävistä sisustuspuuhista ja vetämisestä remmissä. Tein testin, jossa Ilona poistui talosta käymään ulkona, ja tällä kertaa Jalli pysyi rauhallisena. Sain kuitenkin hyvän näytöksen siitä, kuinka Jalli hyppii ja komentaa emäntää, kun ei saa haluamaansa huomiota. Tämä selvisi haastatellessani emäntää, ja emäntä totesikin, että taitaa olla pilalle hemmoteltu ja lellitty. Tästä jatkamme uusien sääntöjen luomisella (kuka johtaa toimintaa Jalli vai Emäntä) ja eroahdistusohjelmalla.
Tarina jatkuu parin kuukauden kuluttua. Silloin kerromme, miten näinkin hankalaksi muodostunut tilanne saatiin kääntymään suotuisaan suuntaan – niin Jallin kuin emännänkin iloksi.
Muistapa siis merkitä itsesi postituslistalle tästä ja pääset mukaan Jallin ratkiriemukkaisiin seikkailuihin ja huomaat mitä kaikkea hyvällä koulutuksella voidaan saada aikaan.
Koirankujemaisin haukkuterveisin,
Jalli-wales