TAUSTAA

Olen pentutestannut tähän mennessä 130 pentuetta 10 vuoden aikana ja yli kolmestakymmenestä eri rodusta eli satoja yksilöitä. Mukaan mahtuu niin pieniä seurakoirarotuja kuin palveluskoirarotuja ja ainakin yksi sekarotuinen pentue. Tuttua puuhaa minulle vaan ei suinkaan kaikille kasvattajille.

MIKSI PENTUTESTATA?

Kasvattaja saa täysin ulkopuolisen, puolueettoman analysoijan pennuille. Monesti sitä tulee kasvattajana vain sokeaksi omille pennuille ja luulee, että yksilöt ovat tietynlaisia, kun ne todellisuudessa eivät sitä olekaan.
Mitä suurempi pentue sen vähemmän aikaa on kasvattajalla kiinnittää yksilöihin huomioita ja virheelliset havainnot saattavat ns. jäädä pysyviksi, vaikka pentu todellisuudessa muuttuu paljonkin siitä, minkä ensivaikutelman se on kasvattajalle antanut. Kasvattajalla saattaa olla liian vähän aikaa seurata jokaista pentua erikseen ja viedä jokaista pentua erikseen erilaisiin tilanteisiin. Jo 6 pennun seuraaminen yksittäin vaatii aika paljon aikaa, jos sen haluaa tehdä hyvin.

Yksilöt toimivat yksin aivan eri tavalla kuin pentulaumassa ja emän läsnä ollessa. Lauma antaa tukea, kun joku asia pelottaa ja lauman turvassa on helppo olla rauhallinen ja katsella asioita ns. kulman takaa rauhassa. On aivan eri asia joutua yksin uusiin tilanteisiin ja on aivan eri asia ratkoa uudet pulmat ja haasteet yksin ilman kavereita tai kokea stressiä ja epävarmuutta pelottavissa tilanteissa yksin.

Pitää kuitenkin aina muistaa, että pentutesti on vain sen hetken tilanne siinä mielentilassa, jossa pentu sillä hetkellä on. Perusasiat kuitenkin tulevat esiin pentutestissä, rohkeus, ääniherkkyys, toimintakyky, avoimuus ihmistä kohtaan jne. Kokemuksesta voin sanoa, että yleensä rohkeat ja uteliaat pennut toimivat tilanteessa kuin tilanteessa, olivatpa ne väsyneitä tai ei, koska heillä on vahva moottori. Herkemmät ja vähemmän aktiiviset pennut reagoivat testissä enemmän.
On ollut antoisaa saada vuosia pentutestin tehneiltä kasvattajilta palautetta siitä, kuinka hyvin pentutesti on pitänyt paikkansa, kun sitä verrataan saman koiran ominaisuuksiin aikuisena. Kasvattajat ovat todenneet että pentutestistä on ollut apua. Lisäksi olemme kasvattajien kanssa saaneet testattua jo useampia sukupolvia ja todenneet, miten luonteet ovat kehittyneet eli kuinka kasvattajan jalostusvalinnat ovat vaikuttaneet luonteen piirteisiin.

Itse kasvatan mittelspitzejä eli saksanpystykorvia Kujeen kennelnimellä. Olen testauttanut kaikki pentueet ulkopuolisella koiranomi-kollegallani. Olen pystynyt omilla jalostusvalinnoillani ja pentutesteillä vaikuttamaan nimenomaan kasvattieni luonteeseen.

PENTUTESTISTÄ ON HYÖTYÄ SEKÄ KASVATTAJALLE ETTÄ UUDELLE PENNUN OSTAJALLE

Kasvattaja saa puolueettoman mielipiteen omasta pentueestaan, jonka perusteella hän saa tukea uusien kotien valitsemisessa ja vahvistusta mahdollisille omille tulkinnoille.
Pentujen ominaisuudet tulevat yksittäisessä testissä paremmin näkyviin. Pentutestin kautta kasvattaja pystyy saamaan enemmän tietoa pentujen luonteista ja seuraamaan jalostuksellisesti luonteiden kehittymistä, kun hän järjestelmällisesti testaa kaikki pentueet. Hän saa tietoa myös siitä, miten geeniperimä on vaikuttanut jälkeläisiin, kumman perimä on näkyvissä missäkin pennussa vai onko perimä jakautunut tasaisesti. Millainen on yksittäisen pennun hermorakenne, rohkeus, ääniherkkyys, avoimuus, dominanssi, palautuvuus, toimintakyky, koulutettavuus taistelutahto jne.
Uusi pennun omistaja saa hyviä ohjeita ja eväitä siihen, kuinka rakentaa pennun tulevaisuutta aina aikuisuuteen asti. Hän pystyy tukemaan heikompia ominaisuuksia sekä puuttumaan liian vahvoihin ominaisuuksiin oikealla kasvatuksella ja koulutuksella. Hän saa ohjeita/viitteitä siitä, kuinka sosiaalistaa pentu mahdollisimman hyvin ja oikealla tavalla.

PENTUTESTISTÄ

Kuten alussa kerroin, on pentutesti yhden hetken tilanne ja ilman muuta kasvattaja tuntee pentunsa paremmin ja pidemmältä ajanjaksolta aina syntymästä luovutushetkeen kuin testaaja. Testaus saattaa antaa välillä yllättäviäkin tuloksia kasvattajan näkökulmasta. Pitää muistaa, että testi on aina testi, joka on suuntaa antava arvion sen hetken tilanteesta eikä siihen tule sokeasti luottaa.
Se mitä pennusta tulee aikuisena, on totta kai, monen asian summa; geeniperimän, ympäristön ja kasvatuksen tulosta. Mutta mistä lähdetään liikkeelle, onkin toinen juttu ja siihen pentutestaus antaa mitä mainioimmat puitteet.
Oma mielipiteeni tietenkin on se, että pentutestaus kannattaa aina, siitä saa niin paljon arvokasta tietoa, jota ei mistään muualta saa. Siitä saa puolueettoman arvion omista pennuista, joita kuitenkin jokainen kasvattaja katsoo hiukan ”vaalean punaisten lasien läpi” ja arviot pennuista saattavat mennä yläkanttiin.

Pentutestauksen vastustajiakin tietysti löytyy syystä jos toisestakin, mutta yli 10 vuoden kokemus osoittaa pelkästään positiivisia tuloksia. Miksi opaskoirakoulu testaisi pentuja, jos siitä ei mitään hyötyä olisi?

Vuosien aikana on kuitenkin pystytty analysoimaan eri kasvattajien kanssa, että pentutestaus on aika hyvin ja kattavasti pitänyt paikkansa, jotkut ominaisuudet, kun pysyvät vaikka ikää ja kokemuksia tulisi lisää. Lisäksi kasvattajat ovat saaneet luonteiden jalostukseen yhden lisätyökalun.

Pentutesti, jota itse käytän, on koiranomien testi. Sen on kehittänyt Janita Leinonen yhdistelemällä eri osioita Cambellin (= englantilaisten työkoirien testi), tanskalaisten ja opaskoirakoulun testeistä. Jokainen pentu saa oman kirjallisen arvion testin 14 eri osa-alueesta ja lopputuloksen koko testistä.
Pentutestejä on muitakin, joihin en ota kantaa. Tämä ja opaskoirakoulun testi ovat erittäin kattavia. Testi mittaa hyvin 14 eri osa-alueen lisäksi myös stressin ja paineen sietokykyä täysin vieraassa ympäristössä täysin vieraan ihmisen testaamana. Pentutesti tehdään 6-8 viikkoisille pennuille.

Tärkeintähän on, että oikea pentu löytää oikeaan kotiin, eikö totta ja mielellään pentutestauksen kautta!

 

Näytä
Piilota